Karanteeni päättyi, mutta elämä on silti rauhallista kotoilua.
Ruokaostokset tehdään ruuhka-aikoja välttäen.
Nuppupeittojenkin teko jatkuu. Toivon että niitä voi taas viedä sairaalaan
Ruokaostokset tehdään ruuhka-aikoja välttäen.
Nuppupeittojenkin teko jatkuu. Toivon että niitä voi taas viedä sairaalaan
sitten kun olemme päässeet voitolle tästä viruksesta.
Halusin kokeilla Pomada -blogin planeettaa.
Minulla ei ollut asiaankuuluvaa viivainta,
mutta mukava oli tehdä.
Koko ompelun ajan Elastinen lauloi korvassa
"Sua seuraa aurinko..."
Haluan että sitä syntynyttä lasta seuraa aurinko!
Vanu oli aika paksu, mutta sopivan kokoinen.
Tein 4 erilaista reunustettua neliötä, leikkasin epäsymmetrisesti ja
ajattelin sekoittaa kaikki palat, mutta päädyinkin yhdistämään 2 ja 2.
Kaksi on vielä tikkaamatta, säästän mökkityöksi.
Minttu-toffee-yhdistelmä oli aika aneemisen näköinen,
mutta onneksi sain kiltaystävältä reipasta flanellia taakse.
Vaaleanpunaisessa on 4 palaa samaa kangasta uudelleen järjestettynä.
Jätin pois mehiläiset, ne tuntui vähän liian osoittelevilta
vastasyntyneen peittoon.
Ja näin yhdistelemällä kangas riitti pieneksi peitoksi.
Ihana kevät! Keltavuokot jo aloittelee kukintaa.
Näinä aikoina on kuulemma rakennettu palapelejä monessa kodissa.
Tämä ei ole kovin vaativa.
Ainoa haaste on että 150 palaa ovat todella pieniä.
Vertailuna 1" neliö.
Valmis kuva on 10x15 cm.
Viime vuoden Luoyang-matkamuisto.
Viime vuoden Luoyang-matkamuisto.
Tämä oivallus minua niin ilahduttaa!
Naps, ja silitysrauta lämpenee.
Naps, ja minulla on rauta kuumana.
Naps, ja sähkö katkeaa.
Valo muistuttaa minua sammuttamaan kun poistun ompeluhuoneesta.
(Huom. yöpöydällä on järkälemäinen
Katherine Pancol, Krokotiilin keltaiset silmät.
Sekin ilahduttaa!)
Ihanat sinivuokot puskevat roskien seasta!
Auringon valoa ja lämpöä päiviinne!
Hyvää Pääsiäisaikaa!