Kaikkien tikkaamisten välissä pitää vähän ommellakin.
Välityönä surautin muutaman pikkupussin,
vanhalla hyvällä ohjeella.
Sain viestin että entinen on jo kuluksi käytetty,
niin täällähän tämä tehdas toimii nopeasti
ja niin saatiin uudet tilalle.
Novita lehdessä oli neulottu hirsimökkiä.
Sehän oli kuin haaste tilkkuilijalle. Heti kokeilin.
Minulle luontuu kankainen paremmin.
Tässä jää liikaa pääteltäviä langanpäitäkin.
Keväältä peruuntuneita tapahtumia toteutuu nyt pikkuhiljaa.
Näin myös meidän kiltalaisen näyttely.
Normaalit aukioloajat eivät suosi työssäkäyviä,
mutta onneksi on tuo Avoimien ovien -viikonloppu.
Tervetuloa!
Miten onkin näyttelyissä käynti jäänyt niin vähälle.
Yhdessä ainakin kävin. Se oli Helsingissä Design Museossa.
Oli monta tuttua tavaraa, kiva huomata että tunnisti designia.
Vaikka ei sen merkitystä silloin käyttöhetkellä ollut ymmärtänyt.
Sieltä osui silmiin villamatto, jossa on hyvin tilkkutunnelmaa.
Tämä ei ollut suomalaista, valitettavasti suunnittelijan nimi jäi pois.
Muuten eivät ole retket vieneet kovin kauas tänä kesänä.
Ihan paikallisbussiveneellä käytiin pizza-ravintolassa, laituritunnelmaa.
Tarkkasilmäinen erottaa linnan horisontissa.
Syksyn hedelmäsato oli runsas mutta laadussa oli toivomisen varaa.
Soseita saatiin kun jaksoi siivota kaikki madonsyömät pois.
Nämä ovat niitä valokuvaan kelpuutettuja.
Auringonkukkapellot ilahduttavat aina!
Kaunista syksyä!